Arjen kokemuksista käsin yksi osa lastensuojelun sosiaalityön vaativuutta on sen moniulotteisuus. Kun suojelemisen prosessi käynnistyy, käynnistyy monta erilaista prosessia samaan aikaan. Sosiaalityöntekijä on tällöin prosessien käynnistäjä ja luotsaaja, erilaisten suojelun säikeiden yhteenkutoja.
Tärkein säie lastensuojelussa on lapsen suojeleminen lapsen ja perheen omana prosessina. Mitä lapsi kokee eläessään omaa päivittäistä arkeaan? Miten hän kokee itsensä ja ihmissuhteensa kotona, koulussa ja muualla? Miten perhe näkee lapsen arjen ja miten kykenee tunnistamaan lapsen tarpeita ja vointia? Miten vanhemmat ja muut läheiset lähtevät lasta tukeviin muutoksiin? Miten heidän voimavaransa tässä riittävät?
Toinen säie onkin sitten lastensuojelun toimijoiden tärkein säie lapsen ja perheen näkökulmasta. Tätä voisi nimittää vaikka suhteen luomisen ja luottamuksen rakentamisen säikeeksi, joka toteutuu kohtaamisten avulla. Kohtaamalla työntekijä voi tavoittaa sen, miten lapsi kokee elämänsä ja mitä vanhemmat ajattelevat lapsestaan, itsestään, perheestään ja elämäntilanteestaan. Kohtaamistyö vaatii lastensuojelussa erityisiä taitoja, koska puheeksi on otettava joskus hyvin vaikeitakin teemoja kunnoittavalla tavalla. Vanhempien kanssa on uskallettava tuoda esiin asioita, joissa muutosta tarvitaan. Samalla on osattava tunnistaa ja annettava arvo sille, mikä perheessä ja vanhemmuudessa toimii jo hyvin. Riittävä kohtaamisten ketju mahdollistaa myös lapsen tilanteen riittävän seuraamisen. Kun tapaan lasta riittävän usein henkilökohtaisesti, saan tärkeää tietoa siitä, miten tarjottu apu on yltänyt lapselle saakka.
Kolmantena säikeenä suojelemisen tehtävässä on lapsen ja perheen asiakkuuteen liittyvien hallinnollis-juridisten tekojen ketju. Sitäkin tarvitaan. On tärkeää, että lastensuojelu kirjaa näkyviin oman toimintansa, että se perustelee päätöksensä. On arvokasta, että lastensuojelulla on käytettävissään palveluja ja voimavaroja, joita voidaan sosiaalityöntekijän päätöksellä kanavoida lasten ja perheiden tueksi. Hallinnollinen työ ei tule poistumaan lastensuojelutyöstä koskaan kokonaan. Sitä tarvitaan varmistamaan järjestelmätasolla erilaisia asioita, tärkeimpänä asiakkaiden oikeusturvaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä.
Hallinnollis-juridinenkin työ edellyttää lastensuojelun kohtaamistaitoja. Vastuullista, inhmillistä ja läpinäkyvää toimintatapaa tarvitaan erityisesti silloin kun käytetään lastensuojelulla olevaa valtaa. Juridis-hallinnollisen työn osuus voi toisaalta alkaa merkittävästi vähetä jos lastensuojelutyössä saadaan tilaa kohtaamistyölle ja palvelujärjestelmä alkaa ottaa laajemmin ja varhemmin vastuuta. Näin on jo käynyt esimerkiksi Mäntsälässä, jossa toteutetaan systeemistä lastensuojelua koko palvelujärjestelmän voimin. Siellä esimerkiksi kiireellisten sijoitusten tekeminen on pudonnut Arja Tolttilan mukaan lähelle nollaa!
Neljäs säie suojelemisen prosessissa on läheis- ja viranomaisverkoston voimien kokoaminen lapsen tueksi. Vielä toistaiseksi yleisempää on, että kullakin auttajataholla on menossa oma prosessinsa lapsen ja perheen kanssa. Onneksi kokemuksia on myös onnistuneesta yhteistyöstä, jossa lapsen elämään kytkeytyvät tahot ovat koonneet voimansa ja tunnistaneet kukin oman tärkeän roolinsa lapsen ja perheen tukijana.
***
Edellä kuvattu on oma yritykseni jäsentää lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä. Olisi hienoa jos kaikissa lastensuojelun työyhteisöissä olisi tilaa sille, että työtä voitaisiin pohtia ja jäsentää yhdessä. Vielä parempi olisi jos mukaan pohdintoihin saataisiin myös asiakkaita.