Lastensuojelua leirinuotioilla

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuodesta 2016 lähtien tukenut lastensuojelun uudistamista ns. systeemisen lastensuojelun toimintamallin avulla. Malli tuo vaikuttavan ihmissuhdetyön periaatteet lastensuojeluun.

Suomalaisen, systeemisen toimintamallin esikuvana toimii ns. Hackneyn malli. Se kehitettiin Hackneyssa eli yhdessä Lontoon kaupunginosassa ratkaisemaan siellä kohdattuja vakavia lastensuojelun ongelmia: lastensuojelutyön byrokratisoitumista, ajautumista kriisejä sammuttelevaan työotteeseen, aiemman työskentelyn tehottomuutta ja työntekijöiden vaihtuvuutta.

Suomessa on käytössä mallin suomalainen sovellus, ja siihen on koulutettu Suomessa noin 100 lastensuojelutiimiä. Mallia levitetään parhaillaan kaikkiin 18 maakuntaan valtakunnallisessa hankkeessa. Lastensuojelun tiimien kouluttajiksi on koulutettu LAPE-ohjelman aikana noin 60 kouluttajaa. Parhaillaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella koulutetaan jo kolmatta ja neljättä kouluttajaryhmää kouluttamaan tiimejä malliin. Kouluttajat ovat kokeneita lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja perheterapeutteja.

SyTy!-hankkeeseen osallistuvista maakunnista kymmenen on ilmoittanut, että kaikki lastensuojelutiimit aiotaan kouluttaa hankkeen aikana. Muissakin maakunnissa käyttöönottoa edistetään, mutta työssä edetään eri maakunnissa eri tahtiin.

Systeeminen lastensuojelu kehittyvänä toimintamallina

Systeeminen malli kehittyy ja tarkentuu jatkuvasti kun kokemuksia saadaan lisää ja uutta tutkimustietoa karttuu. Mallin teoriaperustaa tarkennetaan parhaillaan mm. luomalla mallille ohjelmateoriaa.  Ohjelmateoria julkaistaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuna alkusyksystä 2019.

Lisäksi mallin toimeenpanoa ja paikallisia toteutustapoja selvitetään syksyn 2019 aikana arviointitutkimuksella. Arviointitutkimus jatkaa jo tehtyä tutkimusta (Aaltio & Isokuortti 2019).

Mallin vaikuttavuuden arvioinnin välineiden määrittelytyö alkaa elokuussa. Syksyn 2019 aikana tavoitteena on määritellä systeemisen lastensuojelun asiakastyön seurantaan soveltuvat mittarit kirjallisuuskatsauksen avulla. Näin paikannettuja mittariehdokkaita pilotoidaan. Tämän jälkeen tehdään suositus valtakunnallisesti yhdenmukaisten mittareiden käyttöönottamiseksi.  Mikäli mittarit saadaan laajasti käyttöön, avautuu lastensuojelun vaikuttavuuden tutkimukseen lähivuosina aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Mitä tarkoittaa ’systeeminen’?

Sana ’systeeminen’ on otettu käyttöön Suomessa kuvaamaan mallin ajattelutapaa ja työskentelyotetta. Se viittaa perheterapeuttiseen ajatteluun, jossa toimivat ihmissuhteet nähdään keskeisenä lasten ja nuorten hyvinvoinnin perustana. Käsite on hankalan kuuloinen, mutta sen taustalla on yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä ihmissuhdetyön periaatteita ja niihin nojaavia työskentelytapoja. Systeemisessä mallissa on pohjimmiltaan kyse näiden periaatteiden tuomisesta lastensuojelutyöhön sekä lastensuojelutyön järjestämisestä  periaatteita tukevalla tavalla.

Työn järjestäminen systeemistä työtä tukevaksi tarkoittaa yhtäältä systeemisten tiimien perustamista. Tiimit ovat pieniä ja kukin tiimi huolehtii yhdessä omista asiakkaistaan.  Hyvin toimiva tiimi muodostuu 2-3 sosiaalityöntekijästä, perheterapeutista, konsultoivasta sosiaalityöntekijästä ja tiimin koordinaattorista. Lisäksi tiimissä voi olla 1-2 sosiaaliohjaajaa tai perhetyöntekijää.  Tiimin työskentelystä huolehtii ja asiakastyötä ohjaa konsultoiva sosiaalityöntekijä. Perheterapeutti tuo tiimin keskusteluun oman osaamisensa. Tiimin koordinaattori huolehtii, että asiakastyö sujuu ja että tiimistä on aina joku työntekijä asiakasperheiden tavoitettavissa.

Toiseksi työn järjestäminen systeemistä työtä tukevaksi tarkoittaa muutoksia laajemmalla tasolla palveluissa. Lastensuojelu on aina monitoimijaista työtä. Systeeminen työskentely lisää monitoimijaisen työskentelyn vaikuttavuutta kokoamalla toimijat yhteen lapsen ja perheen tueksi. Jotta tämä onnistuu, on paikallisen tai alueellisen lapsiperheiden palveluista vastaava johdon huolehdittava yhdessä siitä, että lastensuojelun asiakkaiden verkostoissa toimivat muut ammattilaiset perehdytetään työskentelyn keskeisiin periaatteisiin ja että kaikki verkoston jäsenet sitoutuvat periaatteiden mukaiseen yhteiseen työskentelyyn.

Systeeminen työskentely – lastensuojelua leirinuotiolla

Systeemisen toimintamallin ydintä voi kuvata intiaanikylän leirinuotio-ajatuksella. Kyse on toimintatavasta, jossa koko heimo (lastensuojelun asiakkaaksi tuleva lapsi tai nuori, läheiset ja tukena olevat työntekijät) kootaan yhdessä pohtimaan ja ratkomaan lapsen elämään vaikuttavaa vaikeaa tilannetta tai ongelmaa.  Entisajan intiaanikylien leirinuotioilla pohdittavat ongelmat olivat ehkä erilaisia kuin nykyiset lasten, nuorten ja perheiden kohtaamat pulmat. Samanlaista on kuitenkin se, että yleensä ratkaisut ongelmiin löytyvät parhaiten yhdessä, tilannetta rauhallisesti pohtimalla. Yksin jääminen ongelmien kanssa on usein vaikeampi kokemus kuin itse ongelma.

Systeemi viittaa lastensuojelun toimintamallissa ihmisten välisiin suhteisiin ja ihmisyhteisöjen toimintaa ohjaaviin uskomuksiin, vuorovaikutukseen ja vakiintuneisiin tapoihin toimia. Joskus ihmisten väliset suhteet, niiden taustalla olevat uskomukset ja yhteiselämää ohjaavat pelisäännöt ovat ihan toimivia. Esimerkiksi perheenjäsenet luottavat toisiinsa ja arvostavat toisiaan. Työntekijän ja perheen välillä on luottamusta. Vanhemmat tuntevat oman lapsensa hyvin ja osaavat antaa lapselle riittävästi vapautta mutta myös turvalliset rajat. Aina suhteet eivät kuitenkaan toimi, vaan ne voivat olla tulehtuneita ja epäluottamuksen sävyttämiä ja lukkiutuneita. Ihmissuhteiden kuntoon saattaminen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeää. Kun ihmissuhteet toimivat hyvin, lapset kokevat että heitä kuullaan ja että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä. Hyvät ihmissuhteet, aikuisten huolenpito, kuunteleminen ja lapsen kunnioittaminen vahvistavat lasten onnellisuuden ja turvallisuuden tunnetta ja tunnetta omasta arvosta.

Yhteinen ymmärrys tilanteesta

Systeeminen työskentely lastensuojelussa lähtee aina liikkeelle ihmissuhteiden tutkimisesta. Jos esimerkiksi lapsen käytöstä aletaan pitää jollain tavalla ongelmallisena, pysähdytään tilannetta tutkimaan yhdessä. Tutkiminen tapahtuu käytännössä siten, että lapsi ja läheiset sekä lapsen tilanteen kannalta tärkeät ihmiset kootaan yhteen pohtimaan, mistä hankalassa tilanteessa voisi olla kysymys.

Esimerkkinä lapsen pulmien systeemisestä pohtimisesta voisi olla vaikkapa tilanne, jossa lapselle on ilmaantunut koulussa vakavia käytösongelmia. Kun tilannetta lähdetään selvittelemään yhdessä, voi käydä ilmi, että lapsen perheessä ollaan eron partaalla ja vanhemmat riitelevät paljon kotona lapsen kuullen ja lapsi ahdistuu vanhempien riitelystä. Tällöin voidaan yhdessä pohtia, voisiko lapsen käytös johtua siitä, että lapsi yrittää käytöksellään suunnata vanhempien huomiota muualle ja estää vanhempia riitelemästä. Voisiko  se toiveesta saada riitely loppumaan? Jos vanhemmat joutuvat keskittymään lapseen ja koulunongelmiin, voi riitely jäädä ainakin joksikin aikaa taka-alalle.  Tällaista pohdintaa kutsutaan hypoteesityöskentelyksi. Yhteen hypoteesiin ei ole kuitenkaan syytä tyytyä. Kyse voi olla jostain muustakin.  Tavoitteena on miettiä monipuolisesti muitakin selitysmalleja. Lapsen käytöksen taustalla voi olla monenlaisia asioita ja juuttuminen yhteen tulkintaan kapeuttaa myös ratkaisujen löytämistä.

Kun hypoteeseja luodaan, tavoitteena on löytää ratkaisuja. Syyllistä ei haeta, eikä tavoitteena ole myöskään muuttaa suoraviivaisesti ongelmallista käytöstä, vaan vaikuttaa taustalla oleviin syihin. Käytöksen muutos ei ole kestävää, ellei käytös muutu jonkin uuden, pintaa syvemmän oivalluksen myötä.  Kestävää muutosta tuottavat sellaiset oivallukset, jotka auttavat perheenjäseniä katsomaan omaa ja perheen tilannetta uudesta näkökulmasta. Usein tällaiset oivallukset lisäävät konkreettista vastuunottoa, mutta vähentävät syyllisyyttä.  Parhaimmillaan työskentely voi siten johtaa syyllisyyden vähenemisen kautta  voimavarojen lisääntymiseen, kasvaneeseen vastuunottoon ja uudenlaiseen toiveikkuuteen oman perheen tilanteesta. Tällaiset muutokset ovat systeemisen työskentelyn ydintä.

Kaikkien ajatukset kuullaan  

Yksi tärkeimmistä periaatteista systeemisessä toimintamallissa on, että kaikkien ajatukset kuullaan. Tapaamisissa kaikki mukaan kutsutut pääsevät kertomaan, miltä tilanne heidän mielestään näyttää ja mistä voisi olla kyse. Silloin kun lapsi, nuori ja läheiset osallistuvat lastensuojelun tiimin järjestämään tapaamiseen, heitä pyydetään aina kertomaan ajatuksistaan ensimmäisenä. Jos mukana on ihmisiä koulusta tai muista lapselle, nuorelle tai vanhemmille tärkeistä paikoista, myös he saavat kertoa ajatuksensa. Lasten kanssa on aina oltava herkkä kuulemaan, miten lapsi haluaa osallistua. Osallistuminen ja omista ajatuksista kertominen on lapsen oikeus, mutta ei velvollisuus.

Tärkeä periaate on myös se, että tapaamisissa puhutaan niistä asioista, joista lapsen ja perheen mielestä on tärkeintä kulloinkin puhua. Lapsia ja läheisiä kuullaan aina myös kun päätetään, keitä yhteisiin tapaamisiin kulloinkin kutsutaan.

Joskus lapsen tai nuoren hankala tilanne alkaa selvitä tapaamisten ja yhteisen keskustelun avulla nopeasti. Aletaan yhdessä, eri osapuolia kuuntelemalla ymmärtää, mistä on kyse ja mikä voisi auttaa. Tällöin tarvitaan ehkä vain muutama yhteinen tapaaminen. Toisinaan hyvien ja helpottavien ratkaisujen löytämiseen voi mennä pidempi aika. Usein hyviä muutoksia lapsen ja perheen elämässä alkaa tapahtua jo noin puolen vuoden jälkeen kun onnistuneita ”leirinuotiolle kokoontumisia” on voitu järjestää riittävän usein.  

Se, mikä on riittävän usein, riippuu lapsen ja perheen tilanteesta. Jos työskentely alkaa kriisistä, voi tarvetta jonkinlaisiin tapaamisiin olla aluksi hyvinkin tiheästi. Kun lapset ja perheet saavat kokemuksen työskentelystä ja kuulluksi tulemisesta vaikeassa tilanteessa, heitä voi auttaa jo tieto, että tällaisia hyvältä tuntuvia tapaamisia tullaan järjestämään uudestaan kunnes apua on saatu ja tilanne alkaa helpottaa. Sekin voi olla avuksi, että perhe tietää, kuka tai ketkä työntekijät lastensuojelun systeemisestä tiimistä ovat heidän tukenaan ja tavoitettavissa myös tapaamisten välillä.  Työntekijöiden tavoitettavuutta varmistetaan systeemisessä mallissa esimerkiksi tiimikoordinaattorin roolin avulla. Eräs hänen tärkeistä tehtävistään on olla perheiden suuntaan oman tiimin päivystävä työntekijä, joka on puhelimen ulottuvissa kun perheet haluavat ottaa yhteyttä omiin työntekijöihinsä.       

Turvallisuus ja osallisuus toimintamallin kulmakivinä 

Systeemisen lastensuojelun tärkein tehtävä on lapsen suojeleminen: lapsen turvallisuuden ja lapsen hyvän kasvun ja kehityksen varmistaminen.  Systeemiseen toimintamalliin sisältyvä sitoutuminen yhteiseen pohdintaan ja ratkaisujen etsimiseen yhdessä ei muuta tätä perustehtävää. Kun lapsen ja perheen tilanne johtaa lastensuojelun asiakkuuteen, on työntekijöiden tärkeää kertoa lapselle ja vanhemmille, että lapsen turvallisuus ja hyvinvointi on työskentelyn tärkein tavoite. Kaikki työskentely lastensuojelussa tähtää tähän. Tämän kertominen selkeästi heti alussa on tärkeää, koska lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistaminen voi joskus edellyttää, että lapsen sosiaalityöntekijä tekee päätöksiä, joista lapsi tai vanhemmat eivät ole samaa mieltä.

Turvallisuuden ja osallisuuden periaatteet vaativat lastensuojelussa tasapainon hakemista näiden periaatteiden välillä. Lastensuojelutyöhön kuuluu tarvittaessa myös rajojen asettaminen. Joskus on toimittava vastoin perheenjäsenten tahtoa ja toiveita. Esimerkkejä tällaisista tilanteista, joista voidaan olla hyvinkin eri mieltä, ovat päätös sijoittaa lapsi kiireellisesti tai päätös ottaa lapsi huostaan. Vastoin vanhempien tai lapsen tahtoa tehdyt päätökset ovat lapselle ja perheelle vaikeita. Seurauksena on aina hämmennystä ja usein myös pettymystä, surua ja häpeääkin. Vanhemmat voivat kokea epäonnistuneensa, vaikka lapsen sijoituksen taustalla olisivat ihan muut kuin vanhemmuuteen liittyvät syyt. Häpeän tunteita voivat saada aikaan myös kielteiset ja leimaavat käsitykset lastensuojelusta, esimerkiksi uskomus, että asiakkaana olevan tai huostaan otetun lapsen vanhemmat eivät välittäisi lapsistaan. Näin ei todellakaan ole. Vanhemmuus ja oma lapsi on suurimmalle osalle asiakasperheiden vanhemmista elämän tärkeimpiä asioita, aivan kuten kenelle tahansa vanhemmalle.

Työntekijöiden on vaikeita päätöksiä tehdessään entisestään lisättävä kuuntelemista. Lisäksi heidän on huolehdittava siitä, että he perustelevat huolellisesti päätöksensä, kuuntelevat vaikeiden päätösten keskelläkin lapsen ja vanhempien ajatuksia ja osoittavat myötätuntoa vaikeassa tilanteessa. Kun sosiaalityöntekijä joutuu tekemään päätöksen, jota vanhemmat tai lapsi eivät hyväksy, on hänen tehtävänään luoda tilaa myös voimakkaiden ja hankalien tunteiden käsittelylle.  Yhteistyösuhdetta on tärkeää juuri tällöin erityisesti pitää yllä, jotta vaikeista ratkaisuista päästään ennen pitää rauhassa keskustelemaan ja pohtimaan, miten perhettä sekä lapsen ja läheisten välisiä suhteita voidaan parhaiten tukea sijaishuollon aikana.

Työskentely on kokonaisvaltaista

Ihmissuhteisiin keskittyminen lastensuojelun työskentelyssä ei tarkoita muiden tilanteeseen vaikuttavien asioiden sivuuttamista. Esimerkiksi vanhempien riitelyn taustalla voi olla stressiä, joka johtuu jatkuvista toimeentulovaikeuksista. Muutkin kuin ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet huomioidaan työskentelyssä ja niihinkin haetaan ratkaisuja. Kaikkea ei kuitenkaan voida ratkaista samalla kertaa. Työ aloitetaan siitä pulmasta, joka kulloinkin kuormittaa eniten perhettä tai uhkaa lapsen turvallisuutta.

Systeemisen työskentelyn periaatteiden mukaan yhteisiin tapaamisiin kokoontuvat ihannetilanteessa työntekijät ja perheenjäsenet yhdessä.  Tapaamisia voidaan tarvita kuitenkin monenlaisilla kokoonpanoilla. Usein lastensuojelussa järjestettäviin tapaamisiin on syytä pyytää muitakin työntekijöitä esimerkiksi neuvolasta, varhaiskasvatuksesta, koulusta tai vaikka mielenterveyspalveluista.  Lisäksi systeemisen mallin mukaan työskentelevät lastensuojelun tiimit tarvitsevat myös sellaisia tapaamisia, jossa he voivat tiiminä pohtia omaa työtään ja sitä, miten he voivat parhaiten olla lapsille ja perheille avuksi. Kokoonpanot systeemisen mallin mukaisilla leirinuotioilla voivat siten vaihdella tarpeen ja tilanteen mukaan. Ajatuksena on kuitenkin aina tutkia tilannetta ja miettiä ratkaisuja lapsen ja läheisten kanssa, heitä kuullen ja mukaan pyytäen. 

Vaikuttavat työskentelytavat käyttöön lastensuojelussa

Lastensuojelun systeemisen toimintamallin tavoitteena on tuoda lastensuojeluun kaikkein tutkituimmat ja vaikuttavimmat ihmissuhdetyön periaatteet ja toimintatavat. Edellä on kuvattu joitakin niistä. Systeeminen toimintamalli ei ole perheterapiaa, eikä lastensuojelua pidä ymmärtää terapiatyöksi. Lastensuojelun on kuitenkin tärkeää hyödyntää parhaita ihmissuhdetyön periaatteita ja menetelmiä vaativassa työssään.

Työntekijöitä koulutetaan työtapaan ja periaatteisiin ympäri Suomea. Lastensuojelussa yhdistyy parhaimmillaan osaava suhdeperustainen työskentelytapa oikeudenmukaiseen ja läpinäkyvään viranomaistyöhön. Laadukkaassa ja tuloksellisessa lastensuojelutyössä yhdistyy reilu, suora, rehellinen ja läpinäkyvä toiminta päätöksiä tekevänä viranomaisena sekä kuunteleva, kunnioittava ja osallisuuden varmistava suhdeperustainen muutostyö. 

Systeemisessä lastensuojelussa sovellettavien ihmissuhdeperustaisten työtapojen vaikuttavuudesta on runsaasti kansainvälistä tutkimusnäyttöä (esim. Wambold 2005; Carr 2018). Tutkimusta tarvitaan kuitenkin erikseen suomalaisesta toimintaympäristöstä. On tärkeää ymmärtää, miten systeeminen työote saadaan riittävän syvällisesti juurtumaan lastensuojeluun ja tiimien työskentelyyn ja mitä on otettava huomioon erilaisissa haastavissa tilanteissa, jotka vaarantavat vakavasti lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia.

Mallin vaikuttavuudesta suomalaisessa lastensuojelussa on olemassa jo kokemustietoa eri puolilta maata. Kokemustieto ei kuitenkaan yksin riitä. Lähivuosina on tärkeää päästä tutkimaan työskentelytavan vaikuttavuutta laajasti.

Systeemisen lastensuojelun ensiaskeleet on Suomessa otettu. Taaperon askeleita on tärkeää tukea sekä asiakasmäärään vaikuttamalla että luomalla pysyvät tukirakenteet työotteen juurtumiselle ja vakiintumiselle. Haaste uuden työskentelytavan tukemiseksi on ainakin tämän hallitusohjelman mittainen.

Päivi Petrelius

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *