Kuinka lastensuojelu rauhoitetaan

Lastensuojelulaitoksesta tulee sähköposti johon on reagoitava heti. Palveluntuottaja odottaa sopimustaan. Ruutuvihkossa on useilta viikoilta tapaamisia, joita en ole ehtinyt kirjaamaan.  Tarkistan asiakkaana olevien kiireellisesti sijoitettujen nuorten osalta aikatauluja.  Yhden nuoren kohdalla päätöksen aikaraja tulee vastaan yllättävän pian.  Jatkon valmistelulla on jo kiire. On ehdittävä tapaamaan nuorta ja vanhempia, selvittämään mielipiteet, järjestämään tapaamiset.

Viikonloppuna etsin netistä vinkkejä työnhallintaan. Saan tietää, että ns. moniajoa eli multitaskaamista pitäisi välttää. Ihan terveyssyistä. Siis sitä, että tekee useita asioita samaan aikaan. Se heikentää muistia ja tietoisuuden tasoa.

Seuraavalla viikolla yritän sulkea virikkeitä ulos tietoisuudestani ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Panen luurit korville kun kirjaan asiakkaiden asioita.  Näin en jää kuuntelemaan, mitä kollega puhuu puhelimessa. Pyydän luokseni tulevaa työkaveria palaamaan asiaan parin tunnin päästä. Lupaan asiakkaalle hoitaa hänen asiaansa tiistaina, sitten torstaina. Perjantaina lähetän asiakkaalle viestin, jossa pahoittelen, että asian hoito siirtyy ensi viikkoon.  

Yritän olla suunnitelmallinen ja ennakoiva, pitää paketin kasassa, olla kekseliäs oman työni johtaja. Pomodoro-tekniikkaa: kuori yksi peruna kerrallaan. Priorisointia: ensin kiireelliset ja tärkeät, sitten kiireelliset, sitten tärkeät.

Koska olen uusi työntekijä, vastaan tulee päivittäin asioita, joita en ole tehnyt aikaisemmin. Miten tietojärjestelmässä tehdään maksusitoumus. Miten laskuja käsitellään? Mistä tulkin voi tilata? Mistä tiedän, onko nuorelle kertynyt itsenäistymisvaroja?

Tulostan vastuullani olevan lasten listan tietojärjestelmästä ja käyn läpi heidän tilannettaan lapsi lapselta. Mietin lapsia, perheitä ja vastuutani. Voinko ajatella että kaikki on hyvin jos lastensuojeluilmoituksia ei tule. Tietenkään en voi. On yritettävä pitää lapset ja perheet mielessä, ehdittävä soittaa, mieluiten tavata. Ja entä jos en ehdi?

Yritys johtaa omaa työtä auttaa vähän. Ja silti asioiden hoitoon menee enemmän aikaa kuin olen varannut. Asioita on enemmän kuin ehdin hoitaa. Alan tunnistaa ohimoilla kalvavan, tyhjän tunteen: tässä kohtaa oli ennen analyyttisyyttä ja keskittymiskykyä.  Nyt ajatukset pomppivat yhdestä muistettavasta asiasta toiseen. Teen työsuunnitelman päivää varten, mutta päädyn tekemään muuta. Kun perjantaina lähden viikonlopuksi kotiin, totean, etten ehtinyt koota ajatuksiani siitä, mihin maanantaina ja tiistaina pitäisi ensimmäiseksi tarttua.

Näin ei tarvitsisi olla. Tiedossa on, että kiire ja tulipalojen sammuttelu ovat lastensuojelun arkea monin paikoin, mutta ei kuitenkaan kaikkialla. Toivoa antavana esimerkkinä on Mäntsälä, jonka sosiaalityöntekijät sanoivat ihan julkisesti isossa seminaarissa tämän viikon maanantaina olevansa onnellisia ja työhönsä tyytyväisiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Siellä lastensuojeluun on palannut työrauha.  Mäntsälässä lastensuojelu on saatu rauhoitettua.  Siellä talkoisiin ovat osallistuneet muutkin palvelut neuvolasta alkaen.

En halua murentaa lastensuojelun mainetta.  Nämä kokemukset ovat ihan omiani. Kokeneet työkaverit selviytyvät saman kiireen ja stressin keskellä minua paremmin. En ole nähnyt tilanteita, joissa asiakkaita ei kohdattaisi arvostavasti. Ihailen yhteistyökumppaneina olevien perhetyöntekijöiden osaamista lasten ja perheiden kohtaamisessa. Arvostan työkavereitani, heidän osaamistaan, jämäkkää maanläheisyyttään, ystävällisyyttään, asiakkaisiin sitoutumista, laajaa kokemusta, ammattitaitoa.

Kokeneemmat tietävät, mistä tulkki tilataan ja miten maksusitoumus tehdään. Ja tätä tärkeämpää: he tietävät,  miten vaativia prosesseja, kuten vaikkapa huostaanoton valmistelua luotsataan sekä prosessin että vuorovaikutuksen tasolla viisaasti ja inhmillisesti. He tuntevat palvelujärjestelmää laajasti ja osaavat käyttää sitä asiakkaidensa hyväksi. Mutta kyllä hekin puhuvat hallitsemattomuuden ja riittämättömyyden tunteista, stressistä, heräilemisistä työasioihin aamuöisin.

Analyyttinen osa minua tietää, että kiire, hoidettavien tehtävien vyöry, isojen ja pienten, kiireellisten ja tärkeiden asioiden sekamelska sekä hallinnan tunteen väheneminen, unohtaminen ja väsyminen eivät johdu minusta – ainakaan pelkästään. Esimerkiksi asiakasmäärää en ole valinnut. En ole myöskään vastuussa siitä, millaiseksi sosiaalityöntekijän työnkuva on muodostunut. En pysty kontrolloimaan sitä, miten eri palveluissa otetaan vastuuta lasten ja perheiden tilanteista. Koska olen osa järjestelmää, joudun kokemaan järjestelmän toiminnan seuraukset omissa nahoissani. Ja järjestelmän toiminnan saavat kokea minun kauttani myös lapset ja perheet. Minulta saamanaan palveluna, asioiden hyvänä ja ripeänä hoitamisena tai näiden puuttumisena.

Lastensuojelun ammattilaiset ja asiakkaat ovat tuoneet esiin ratkaisuja lastensuojelun rauhoittamiseksi. Ei ole hyvä, että vain selviydytään ja reagoidaan. Kun kyse on vakavista, lasten turvallisuuteen liittyvistä asioista ja monimutkaisista perheiden tilanteista, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, työntekijöillä pitäisi olla aikaa ajatella. Pitäisi olla mahdollisuus keskittyä, tavata, kohdata ja kuunnella. Suunnitella tekemisiä, miettiä vaihtoehtoja.

Viikko sitten ilmestyi uusin ehdotus lastensuojelun uudistamiseksi: ”Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia”. Kyse on samasta mallista, jota Mäntsälässä toteuttaa jo hyvällä menestyksellä koko palvelujärjestelmä. Systeemisyys mallissa ei koske vain lastensuojelua vaan muitakin palveluita ja palveluiden johtamista kokonaisuutena.

Tietoa ja kokemusta siitä, miten palvelut voivat yhdessä onnistua paremmin lasten ja perheiden tukemisessa ja lasten suojelemisessa, on olemassa. Pääsen kertomaan näistä asioista oman kunnan palveluiden vastuuihmisille ja esimiehille tulevana maanantaina. Ehkä unelma rauhoittuneesta lastensuojelusta välittyy heillekin.

Jos he innostuvat, voisi varovasti alkaa toivoa, että lastensuojelun rauhoittaminen onnistuu täälläkin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *