Kun luottamusta rakentuu, muu hyvä seuraa perässä

 

Syksy. Kouluissa, päiväkodeissa, lastensuojelussa ja muuallakin ollaan taas tiiviisti työn touhussa. Omiin syksyn töihini kuuluu sekä lastensuojelun kehittämistä LAPE-ohjelmassa että työtä lastensuojelun ruohonjuuritasolla.

Siellä ruohonjuuritasolla kesän jälkeinen ensimmäinen verkostotapaaminen erään lapsen asioissa päästiin aloittamaan tosi ilahduttavilla lasta koskevilla havainnoilla. Lapsen arkiympyröiden ihmiset olivat  huomanneet iloisen moikkailun, kyvyn ottaa ohjeita vastaan entistä paremmin, rennomman olemuksen ja kaiken kaikkiaan hyvinvoivemman oloisen tapauksen.

Työtä oli tehty verkostona ennen tätä tapaamista reilun puolen vuoden ajan ja pieniä merkkejä hyvistä muutoksista oli näkyvissä jo ennen kesää.  Lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa oli jo ennestään paljon hyvää, mikä oli iso voimavara perheessä. Mutta lapsen ja vanhemman suhteissa erityisesti viranomaisiin ja ammattilaisiin tuntui olevan aika isosti luottamuksen puutetta ja siten vahvistamisen varaa. Niinpä työskentelyn punaiseksi langaksi oli jo alkuvaiheessa löydetty luottamuksen rakentaminen sekä lapsen että vanhemman kanssa.

Luottamusta oli lähdetty rakentamaan aluksi  yksi askel kerrallaan keinoja tunnustellen. Oli tapailtu vanhempaa ja lasta, oli kuunneltu vanhemman elämäntarinaa, käyty ulkoilemassa lapsen ja vanhemman kanssa, aloitettu perhetyön kotikäynnit, etsitty lapselle tukihenkilö, joka tapasi lasta viikottain koko kevään ja läpi kesänkin. Ja matkan varrella oli jouduttu pysähtymään  työskentelyn äärelle ja pyytämään vanhemmalta anteeksikin. Oli ehdotettu vanhemmalle, että jos voitaisiin kuitenkin – virheistä huolimatta – jatkaa yhdessä eteenpäin.

Nyt koolla oli ihmisiä lapsen päivittäisestä arjesta, meitä lastensuojelun työntekijöitä ja lapsen vanhempi.  Lapsi itse valitsi tällä kertaa olla muualla kuin aikuisten kanssa kokoushuoneessa. Mutta kaikki paikalla olevat aikuiset todistivat tapaamisessa samaa: ennen kesää näkyviin tullut hento muutos lapsessa oli kesän aikana vahvistunut. Keväällä vielä aika hankaliltakin tuntuneet käytöksen ongelmat olivat alkaneet vähetä, lapsen mieliala ja keskittyminen kohentua, sääntöihin asettuminen helpottua. Ja vanhemman tunne,  että kaikki viranomaiset ovat häntä vastaan, tuntui väistyneen. Keskustelu eteni hyvässä hengessä. Tapaamisessa oli mukava, toiveikas ja rauhallinen tunnelma.

Tämän vanhemman ja lapsen kanssa olimme yhdessä perheohjaajan kanssa asettaneet ihan erityiseksi tavoitteeksi luottamuksen rakentamisen. Mietin tapaamisesta pois ajellessani, että jokohan tässä voisi varovasti puhua vaikuttavuudesta. Tai ainakin vaikutuksista. Ajattelin, että luottamuksen rakentaminen olisi hyvä asettaa aina yhdeksi työskentelyn kärjistä kun yhteinen matka alkaa. Mietin myös, että vaikka nyt oli saavutettu jo paljon hyvää, ylläpitoa varmaan tultaisiin tarvitsemaan edelleen, rinnalle jäämistä, jotta hyvä pysyy ja vahvistuu.

Lastensuojelun asiakasperheissä, kuten ihan kaikissa perheissä,  arjen sujumiseen vaikuttavat hyvin monenlaiset asiat: on vanhempien työhuolia ja kiirettä, on talousongelmia, on vaikeita ihmissuhteita ja erilaisia vanhempien ja lasten kipeitä kokemuksia. On lapsen mielessään kantamat huolet, lojaliteetit ja ajatukset omaan lähipiiriin kuuluvien aikuisten välisistä suhteista. Jos lapsi ajattelee, että vanhempi ei luota vaikkapa päiväkodin tai koulun aikuisiin, voi lapselle olla vaikeaa asettua rauhassa päiväkodin tai koulun arkeen. Vanhempien terveyden, talouden tai muun elämänhallinnan heilahtelut voivat keikuttaa venettä vaikka suunta olisikin jo hyvä. Myös lapselle sattuu ja tapahtuu yllättäviä ja väliin kurjiakin asioita, jotka voivat kriisiyttää tilannetta. Esimerkkeinä kiusaamiset ja yksin jäämiset kaveripiirissä ja koulussa.

Haluaisin ajatella, että tämän lapsen ja hänen perheensä kohdalla lapsen parantunut vointi ja iloisuus, vahvistuneet kaverisuhteet, kyky keskittyä tehtäviin, kyky noudattaa sääntöjä ja ottaa ohjeita vastaan, sekä vanhemman lisääntynyt luottamus, ovat  lastensuojelun, lapsen ja vanhemman sekä muun  verkoston yhteisen työskentelyn tuloksia. Tuloksena voi myös pitää sitä, että lapsen ja vanhemman ympärille on saatu rakennettua lapsen elämänpiirin aikuisista kannatteleva verkosto, joka on sitoutunut lapsen tilanteen parantamiseen.  Lapselle erityisen tärkeää on ollut, että lapsen päivittäisessä arjessa on lämpimiä ja taitavia ammattilaisia, jotka viestittävät lapselle eri tavoin, että ovat hänen puolellaan ja tahtovat hänelle hyvää.

Kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä ja virheitäkin on tehty. Mutta luottamuksen rakentamista on vain sinnikkäästi jatkettu. Oppina prosessista on, että kyllä se vain taitaa olla luottamus ja vahvistuvat ihmissuhteet, joista muut hyvät muutokset lastensuojelun työskentelyssä kumpuavat. Luottamusta tarvitaan ja luottamuksen rakentamisen taitoja voidaan tietoisesti vahvistaa niin työntekijän ja asiakkaiden kesken kuin ammattilaisten välilläkin.

*  *  *

Luottamuksen ja suojelun välinen yhteys on vahvasti esillä hallituksen kärkihankkeen, Lapsi- ja perhepalveluiden lastensuojelun kehittämistyössä. Luottamuksen ja ihmissuhteiden vahvistaminen on ohjelmassa kokeiltavan lastensuojelun systeemisen toimintamallin ydintä.

Luottamus näkyy LAPEssa myös laajemmin.  LAPE on juuri julkaissut verkkokoulutuksen ja oppaan otsikolla Luo luottamusta – suojele lasta.  Verkkokoulutuksen videolla Jukka Mäkelä puhuu myötätunnosta ja arvostavasta kohtaamisesta luottamuksen tärkeinä ainesosina. Hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä. Luottamus on sekä kokemuksen että tutkimuksen perusteella sen verran vahva muutosvoima lasten ja perheiden kanssa tehtävässä työssä, että nyt tarjolla olevaan luottamuskoulutukseen kannattaa ehdottomasti perehtyä yhdessä yli ammattirajojen.

 

Uunituore luottamuksen ja toimivan yhteistyön koulutuspaketti löytyy  ilmaiseksi käyttöön täältä: https://verkkokoulut.thl.fi/web/suojelelasta/koulutukset

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *