Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos on vuodesta 2016 lähtien tukenut lastensuojelun
uudistamista ns. systeemisen lastensuojelun toimintamallin avulla. Malli tuo
vaikuttavan ihmissuhdetyön periaatteet lastensuojeluun.
Suomalaisen, systeemisen toimintamallin esikuvana toimii ns. Hackneyn malli. Se kehitettiin Hackneyssa eli yhdessä Lontoon kaupunginosassa ratkaisemaan siellä kohdattuja vakavia lastensuojelun ongelmia: lastensuojelutyön byrokratisoitumista, ajautumista kriisejä sammuttelevaan työotteeseen, aiemman työskentelyn tehottomuutta ja työntekijöiden vaihtuvuutta.
Suomessa on käytössä mallin suomalainen sovellus, ja siihen on koulutettu Suomessa noin 100 lastensuojelutiimiä. Mallia levitetään parhaillaan kaikkiin 18 maakuntaan valtakunnallisessa hankkeessa. Lastensuojelun tiimien kouluttajiksi on koulutettu LAPE-ohjelman aikana noin 60 kouluttajaa. Parhaillaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella koulutetaan jo kolmatta ja neljättä kouluttajaryhmää kouluttamaan tiimejä malliin. Kouluttajat ovat kokeneita lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja perheterapeutteja.
SyTy!-hankkeeseen osallistuvista maakunnista kymmenen on ilmoittanut, että kaikki lastensuojelutiimit aiotaan kouluttaa hankkeen aikana. Muissakin maakunnissa käyttöönottoa edistetään, mutta työssä edetään eri maakunnissa eri tahtiin.
Systeeminen
lastensuojelu kehittyvänä toimintamallina
Systeeminen malli kehittyy ja tarkentuu jatkuvasti kun
kokemuksia saadaan lisää ja uutta tutkimustietoa karttuu. Mallin teoriaperustaa
tarkennetaan parhaillaan mm. luomalla mallille ohjelmateoriaa. Ohjelmateoria julkaistaan Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen julkaisuna alkusyksystä 2019.
Lisäksi mallin toimeenpanoa ja paikallisia toteutustapoja selvitetään
syksyn 2019 aikana arviointitutkimuksella. Arviointitutkimus jatkaa jo tehtyä
tutkimusta (Aaltio & Isokuortti 2019).
Mallin vaikuttavuuden arvioinnin välineiden määrittelytyö
alkaa elokuussa. Syksyn 2019 aikana tavoitteena on määritellä systeemisen
lastensuojelun asiakastyön seurantaan soveltuvat mittarit
kirjallisuuskatsauksen avulla. Näin paikannettuja mittariehdokkaita pilotoidaan.
Tämän jälkeen tehdään suositus valtakunnallisesti yhdenmukaisten mittareiden
käyttöönottamiseksi. Mikäli mittarit
saadaan laajasti käyttöön, avautuu lastensuojelun vaikuttavuuden tutkimukseen
lähivuosina aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Mitä tarkoittaa
’systeeminen’?
Sana ’systeeminen’ on otettu käyttöön Suomessa kuvaamaan
mallin ajattelutapaa ja työskentelyotetta. Se viittaa perheterapeuttiseen ajatteluun,
jossa toimivat ihmissuhteet nähdään keskeisenä lasten ja nuorten hyvinvoinnin
perustana. Käsite on hankalan kuuloinen, mutta sen taustalla on yksinkertaisia
ja helposti ymmärrettäviä ihmissuhdetyön periaatteita ja niihin nojaavia
työskentelytapoja. Systeemisessä mallissa on pohjimmiltaan kyse näiden
periaatteiden tuomisesta lastensuojelutyöhön sekä lastensuojelutyön
järjestämisestä periaatteita tukevalla
tavalla.
Työn järjestäminen systeemistä työtä tukevaksi tarkoittaa yhtäältä
systeemisten tiimien perustamista. Tiimit ovat pieniä ja kukin tiimi huolehtii
yhdessä omista asiakkaistaan. Hyvin
toimiva tiimi muodostuu 2-3 sosiaalityöntekijästä, perheterapeutista,
konsultoivasta sosiaalityöntekijästä ja tiimin koordinaattorista. Lisäksi
tiimissä voi olla 1-2 sosiaaliohjaajaa tai perhetyöntekijää. Tiimin työskentelystä huolehtii ja
asiakastyötä ohjaa konsultoiva sosiaalityöntekijä. Perheterapeutti tuo tiimin
keskusteluun oman osaamisensa. Tiimin koordinaattori huolehtii, että asiakastyö
sujuu ja että tiimistä on aina joku työntekijä asiakasperheiden
tavoitettavissa.
Toiseksi työn järjestäminen systeemistä työtä tukevaksi
tarkoittaa muutoksia laajemmalla tasolla palveluissa. Lastensuojelu on aina
monitoimijaista työtä. Systeeminen työskentely lisää monitoimijaisen
työskentelyn vaikuttavuutta kokoamalla toimijat yhteen lapsen ja perheen
tueksi. Jotta tämä onnistuu, on paikallisen tai alueellisen lapsiperheiden
palveluista vastaava johdon huolehdittava yhdessä siitä, että lastensuojelun
asiakkaiden verkostoissa toimivat muut ammattilaiset perehdytetään työskentelyn
keskeisiin periaatteisiin ja että kaikki verkoston jäsenet sitoutuvat
periaatteiden mukaiseen yhteiseen työskentelyyn.
Systeeminen työskentely – lastensuojelua leirinuotiolla
Systeemisen toimintamallin ydintä voi kuvata intiaanikylän leirinuotio-ajatuksella. Kyse on toimintatavasta, jossa koko heimo (lastensuojelun asiakkaaksi tuleva lapsi tai nuori, läheiset ja tukena olevat työntekijät) kootaan yhdessä pohtimaan ja ratkomaan lapsen elämään vaikuttavaa vaikeaa tilannetta tai ongelmaa. Entisajan intiaanikylien leirinuotioilla pohdittavat ongelmat olivat ehkä erilaisia kuin nykyiset lasten, nuorten ja perheiden kohtaamat pulmat. Samanlaista on kuitenkin se, että yleensä ratkaisut ongelmiin löytyvät parhaiten yhdessä, tilannetta rauhallisesti pohtimalla. Yksin jääminen ongelmien kanssa on usein vaikeampi kokemus kuin itse ongelma.
Systeemi viittaa lastensuojelun toimintamallissa ihmisten välisiin suhteisiin ja ihmisyhteisöjen toimintaa ohjaaviin uskomuksiin, vuorovaikutukseen ja vakiintuneisiin tapoihin toimia. Joskus ihmisten väliset suhteet, niiden taustalla olevat uskomukset ja yhteiselämää ohjaavat pelisäännöt ovat ihan toimivia. Esimerkiksi perheenjäsenet luottavat toisiinsa ja arvostavat toisiaan. Työntekijän ja perheen välillä on luottamusta. Vanhemmat tuntevat oman lapsensa hyvin ja osaavat antaa lapselle riittävästi vapautta mutta myös turvalliset rajat. Aina suhteet eivät kuitenkaan toimi, vaan ne voivat olla tulehtuneita ja epäluottamuksen sävyttämiä ja lukkiutuneita. Ihmissuhteiden kuntoon saattaminen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeää. Kun ihmissuhteet toimivat hyvin, lapset kokevat että heitä kuullaan ja että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä. Hyvät ihmissuhteet, aikuisten huolenpito, kuunteleminen ja lapsen kunnioittaminen vahvistavat lasten onnellisuuden ja turvallisuuden tunnetta ja tunnetta omasta arvosta.
Yhteinen ymmärrys
tilanteesta
Systeeminen työskentely lastensuojelussa lähtee aina liikkeelle ihmissuhteiden tutkimisesta. Jos esimerkiksi lapsen käytöstä aletaan pitää jollain tavalla ongelmallisena, pysähdytään tilannetta tutkimaan yhdessä. Tutkiminen tapahtuu käytännössä siten, että lapsi ja läheiset sekä lapsen tilanteen kannalta tärkeät ihmiset kootaan yhteen pohtimaan, mistä hankalassa tilanteessa voisi olla kysymys.
Esimerkkinä lapsen pulmien systeemisestä pohtimisesta voisi olla vaikkapa tilanne, jossa lapselle on ilmaantunut koulussa vakavia käytösongelmia. Kun tilannetta lähdetään selvittelemään yhdessä, voi käydä ilmi, että lapsen perheessä ollaan eron partaalla ja vanhemmat riitelevät paljon kotona lapsen kuullen ja lapsi ahdistuu vanhempien riitelystä. Tällöin voidaan yhdessä pohtia, voisiko lapsen käytös johtua siitä, että lapsi yrittää käytöksellään suunnata vanhempien huomiota muualle ja estää vanhempia riitelemästä. Voisiko se toiveesta saada riitely loppumaan? Jos vanhemmat joutuvat keskittymään lapseen ja koulunongelmiin, voi riitely jäädä ainakin joksikin aikaa taka-alalle. Tällaista pohdintaa kutsutaan hypoteesityöskentelyksi. Yhteen hypoteesiin ei ole kuitenkaan syytä tyytyä. Kyse voi olla jostain muustakin. Tavoitteena on miettiä monipuolisesti muitakin selitysmalleja. Lapsen käytöksen taustalla voi olla monenlaisia asioita ja juuttuminen yhteen tulkintaan kapeuttaa myös ratkaisujen löytämistä.
Kun hypoteeseja luodaan, tavoitteena on löytää ratkaisuja. Syyllistä
ei haeta, eikä tavoitteena ole myöskään muuttaa suoraviivaisesti ongelmallista käytöstä,
vaan vaikuttaa taustalla oleviin syihin. Käytöksen muutos ei ole kestävää,
ellei käytös muutu jonkin uuden, pintaa syvemmän oivalluksen myötä. Kestävää muutosta tuottavat sellaiset oivallukset,
jotka auttavat perheenjäseniä katsomaan omaa ja perheen tilannetta uudesta
näkökulmasta. Usein tällaiset oivallukset lisäävät konkreettista vastuunottoa,
mutta vähentävät syyllisyyttä.
Parhaimmillaan työskentely voi siten johtaa syyllisyyden vähenemisen
kautta voimavarojen lisääntymiseen,
kasvaneeseen vastuunottoon ja uudenlaiseen toiveikkuuteen oman perheen
tilanteesta. Tällaiset muutokset ovat systeemisen työskentelyn ydintä.
Kaikkien ajatukset kuullaan
Yksi tärkeimmistä periaatteista systeemisessä
toimintamallissa on, että kaikkien ajatukset kuullaan. Tapaamisissa kaikki mukaan
kutsutut pääsevät kertomaan, miltä tilanne heidän mielestään näyttää ja mistä
voisi olla kyse. Silloin kun lapsi, nuori ja läheiset osallistuvat lastensuojelun
tiimin järjestämään tapaamiseen, heitä pyydetään aina kertomaan ajatuksistaan
ensimmäisenä. Jos mukana on ihmisiä koulusta tai muista lapselle, nuorelle tai
vanhemmille tärkeistä paikoista, myös he saavat kertoa ajatuksensa. Lasten
kanssa on aina oltava herkkä kuulemaan, miten lapsi haluaa osallistua.
Osallistuminen ja omista ajatuksista kertominen on lapsen oikeus, mutta ei
velvollisuus.
Tärkeä periaate on myös se, että tapaamisissa puhutaan niistä
asioista, joista lapsen ja perheen mielestä on tärkeintä kulloinkin puhua. Lapsia
ja läheisiä kuullaan aina myös kun päätetään, keitä yhteisiin tapaamisiin
kulloinkin kutsutaan.
Joskus lapsen tai nuoren hankala tilanne alkaa selvitä tapaamisten
ja yhteisen keskustelun avulla nopeasti. Aletaan yhdessä, eri osapuolia
kuuntelemalla ymmärtää, mistä on kyse ja mikä voisi auttaa. Tällöin tarvitaan ehkä
vain muutama yhteinen tapaaminen. Toisinaan hyvien ja helpottavien ratkaisujen
löytämiseen voi mennä pidempi aika. Usein hyviä muutoksia lapsen ja perheen
elämässä alkaa tapahtua jo noin puolen vuoden jälkeen kun onnistuneita ”leirinuotiolle
kokoontumisia” on voitu järjestää riittävän usein.
Se, mikä on riittävän usein, riippuu lapsen ja perheen
tilanteesta. Jos työskentely alkaa kriisistä, voi tarvetta jonkinlaisiin tapaamisiin
olla aluksi hyvinkin tiheästi. Kun lapset ja perheet saavat kokemuksen työskentelystä
ja kuulluksi tulemisesta vaikeassa tilanteessa, heitä voi auttaa jo tieto, että
tällaisia hyvältä tuntuvia tapaamisia tullaan järjestämään uudestaan kunnes
apua on saatu ja tilanne alkaa helpottaa. Sekin voi olla avuksi, että perhe
tietää, kuka tai ketkä työntekijät lastensuojelun systeemisestä tiimistä ovat
heidän tukenaan ja tavoitettavissa myös tapaamisten välillä. Työntekijöiden tavoitettavuutta varmistetaan
systeemisessä mallissa esimerkiksi tiimikoordinaattorin roolin avulla. Eräs
hänen tärkeistä tehtävistään on olla perheiden suuntaan oman tiimin päivystävä
työntekijä, joka on puhelimen ulottuvissa kun perheet haluavat ottaa yhteyttä omiin
työntekijöihinsä.
Turvallisuus ja
osallisuus toimintamallin kulmakivinä
Systeemisen lastensuojelun tärkein tehtävä on lapsen suojeleminen:
lapsen turvallisuuden ja lapsen hyvän kasvun ja kehityksen varmistaminen. Systeemiseen toimintamalliin sisältyvä
sitoutuminen yhteiseen pohdintaan ja ratkaisujen etsimiseen yhdessä ei muuta
tätä perustehtävää. Kun lapsen ja perheen tilanne johtaa lastensuojelun
asiakkuuteen, on työntekijöiden tärkeää kertoa lapselle ja vanhemmille, että
lapsen turvallisuus ja hyvinvointi on työskentelyn tärkein tavoite. Kaikki
työskentely lastensuojelussa tähtää tähän. Tämän kertominen selkeästi heti
alussa on tärkeää, koska lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistaminen
voi joskus edellyttää, että lapsen sosiaalityöntekijä tekee päätöksiä, joista
lapsi tai vanhemmat eivät ole samaa mieltä.
Turvallisuuden ja osallisuuden periaatteet vaativat lastensuojelussa tasapainon hakemista näiden periaatteiden välillä. Lastensuojelutyöhön kuuluu tarvittaessa myös rajojen asettaminen. Joskus on toimittava vastoin perheenjäsenten tahtoa ja toiveita. Esimerkkejä tällaisista tilanteista, joista voidaan olla hyvinkin eri mieltä, ovat päätös sijoittaa lapsi kiireellisesti tai päätös ottaa lapsi huostaan. Vastoin vanhempien tai lapsen tahtoa tehdyt päätökset ovat lapselle ja perheelle vaikeita. Seurauksena on aina hämmennystä ja usein myös pettymystä, surua ja häpeääkin. Vanhemmat voivat kokea epäonnistuneensa, vaikka lapsen sijoituksen taustalla olisivat ihan muut kuin vanhemmuuteen liittyvät syyt. Häpeän tunteita voivat saada aikaan myös kielteiset ja leimaavat käsitykset lastensuojelusta, esimerkiksi uskomus, että asiakkaana olevan tai huostaan otetun lapsen vanhemmat eivät välittäisi lapsistaan. Näin ei todellakaan ole. Vanhemmuus ja oma lapsi on suurimmalle osalle asiakasperheiden vanhemmista elämän tärkeimpiä asioita, aivan kuten kenelle tahansa vanhemmalle.
Työntekijöiden on vaikeita päätöksiä tehdessään entisestään lisättävä kuuntelemista. Lisäksi heidän on huolehdittava siitä, että he perustelevat huolellisesti päätöksensä, kuuntelevat vaikeiden päätösten keskelläkin lapsen ja vanhempien ajatuksia ja osoittavat myötätuntoa vaikeassa tilanteessa. Kun sosiaalityöntekijä joutuu tekemään päätöksen, jota vanhemmat tai lapsi eivät hyväksy, on hänen tehtävänään luoda tilaa myös voimakkaiden ja hankalien tunteiden käsittelylle. Yhteistyösuhdetta on tärkeää juuri tällöin erityisesti pitää yllä, jotta vaikeista ratkaisuista päästään ennen pitää rauhassa keskustelemaan ja pohtimaan, miten perhettä sekä lapsen ja läheisten välisiä suhteita voidaan parhaiten tukea sijaishuollon aikana.
Työskentely on
kokonaisvaltaista
Ihmissuhteisiin keskittyminen lastensuojelun työskentelyssä
ei tarkoita muiden tilanteeseen vaikuttavien asioiden sivuuttamista.
Esimerkiksi vanhempien riitelyn taustalla voi olla stressiä, joka johtuu
jatkuvista toimeentulovaikeuksista. Muutkin kuin ihmissuhteisiin liittyvät
vaikeudet huomioidaan työskentelyssä ja niihinkin haetaan ratkaisuja. Kaikkea
ei kuitenkaan voida ratkaista samalla kertaa. Työ aloitetaan siitä pulmasta,
joka kulloinkin kuormittaa eniten perhettä tai uhkaa lapsen turvallisuutta.
Systeemisen työskentelyn periaatteiden mukaan yhteisiin
tapaamisiin kokoontuvat ihannetilanteessa työntekijät ja perheenjäsenet
yhdessä. Tapaamisia voidaan tarvita
kuitenkin monenlaisilla kokoonpanoilla. Usein lastensuojelussa järjestettäviin
tapaamisiin on syytä pyytää muitakin työntekijöitä esimerkiksi neuvolasta,
varhaiskasvatuksesta, koulusta tai vaikka mielenterveyspalveluista. Lisäksi systeemisen mallin mukaan
työskentelevät lastensuojelun tiimit tarvitsevat myös sellaisia tapaamisia,
jossa he voivat tiiminä pohtia omaa työtään ja sitä, miten he voivat parhaiten
olla lapsille ja perheille avuksi. Kokoonpanot systeemisen mallin mukaisilla
leirinuotioilla voivat siten vaihdella tarpeen ja tilanteen mukaan. Ajatuksena
on kuitenkin aina tutkia tilannetta ja miettiä ratkaisuja lapsen ja läheisten
kanssa, heitä kuullen ja mukaan pyytäen.
Vaikuttavat
työskentelytavat käyttöön lastensuojelussa
Lastensuojelun systeemisen toimintamallin tavoitteena on tuoda
lastensuojeluun kaikkein tutkituimmat ja vaikuttavimmat ihmissuhdetyön
periaatteet ja toimintatavat. Edellä on kuvattu joitakin niistä. Systeeminen
toimintamalli ei ole perheterapiaa, eikä lastensuojelua pidä ymmärtää terapiatyöksi.
Lastensuojelun on kuitenkin tärkeää hyödyntää parhaita ihmissuhdetyön
periaatteita ja menetelmiä vaativassa työssään.
Työntekijöitä koulutetaan työtapaan ja periaatteisiin ympäri
Suomea. Lastensuojelussa yhdistyy parhaimmillaan osaava suhdeperustainen
työskentelytapa oikeudenmukaiseen ja läpinäkyvään viranomaistyöhön.
Laadukkaassa ja tuloksellisessa lastensuojelutyössä yhdistyy reilu, suora,
rehellinen ja läpinäkyvä toiminta päätöksiä tekevänä viranomaisena sekä
kuunteleva, kunnioittava ja osallisuuden varmistava suhdeperustainen
muutostyö.
Systeemisessä lastensuojelussa sovellettavien ihmissuhdeperustaisten
työtapojen vaikuttavuudesta on runsaasti kansainvälistä tutkimusnäyttöä (esim.
Wambold 2005; Carr 2018). Tutkimusta tarvitaan kuitenkin erikseen suomalaisesta
toimintaympäristöstä. On tärkeää ymmärtää, miten systeeminen työote saadaan riittävän
syvällisesti juurtumaan lastensuojeluun ja tiimien työskentelyyn ja mitä on
otettava huomioon erilaisissa haastavissa tilanteissa, jotka vaarantavat
vakavasti lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia.
Mallin vaikuttavuudesta suomalaisessa lastensuojelussa on olemassa jo kokemustietoa eri puolilta maata. Kokemustieto ei kuitenkaan yksin riitä. Lähivuosina on tärkeää päästä tutkimaan työskentelytavan vaikuttavuutta laajasti.
Systeemisen lastensuojelun ensiaskeleet on Suomessa otettu. Taaperon askeleita on tärkeää tukea sekä asiakasmäärään vaikuttamalla että luomalla pysyvät tukirakenteet työotteen juurtumiselle ja vakiintumiselle. Haaste uuden työskentelytavan tukemiseksi on ainakin tämän hallitusohjelman mittainen.
Päivi Petrelius