Lankakeriä ja laskelmia

 

Kuvittele itsesi lastensuojelun sosiaalityöntekijäksi. Olet aloittanut muutama viikko sitten työssäsi.  Olet saanut esimieheltäsi tiedoksi lapsilistan.  Lapset ovat tästä eteenpäin ovat sinun vastuullasi. Virkavastuulla.

Listalla on aluksi vain 20 lasta, mutta lasten määrä kasvaa viikko viikolta. Ilmoituksia tulee tiuhaan tahtiin. Sosiaalityön vakansseja on avoinna, kaikissa viroissa ei ole tekijää. Lapsia on vailla vastuutyöntekijää. Kahden kuukauden jälkeen listallasi on 45 lasta perheineen.

Yksi listasi lapsista on monilapsisen yksinhuoltajaäidin lapsi, 8-vuotias poika. Äiti on maahanmuuttajataustainen, ei puhu suomea. On vakavasti sairas. Poika on koulussa väkivaltainen. Sait ensi vaiheessa asiakkaaksi vain tämän yhden lapsen tästä suuresta perheestä. Mietit, mitä muille kuuluu. Et tiedä heistä toistaiseksi mitään. Pohdit, millaista työskentelyä ja millä aikataululla tarvittaisiin heidän ja koko perheen kanssa.

Yksi listasi lapsista on sijoitettu nuori, jota äidin miesystävät ovat käyttäneet hyväksi. Tyttö on psyykkisesti sairas. Hän viiltelee ja karkailee. Mitä tehdä? Uusi sijoituspaikka, uusi paikkakunta, uudet psykiatrian hoitotahot.  Tilanne vaatisi pysähtymistä, verkoston voimien kokoamista.

Lista jatkuu…

Perheiden tilanteista osa on kuin vyyhtejä. Solmuisia, monenkirjavia ihmiselämän ilmiöistä kerittyjä lankakeriä. Lankojen selvittely vaatisi moneen    langanpätkään tarttumista yhtä aikaa.  Kerissä on kirkkaita lankoja: vanhempien rakkautta lapsiin, lasten ja vanhempien kykyä selviytyä vaikeissa olosuhteissa. Ja tummia lankoja: lasten ja vanhempien sairauksia, mielenterveysongelmia, pakolaistaustaa, riitautuneita parisuhteita ja pitkittyneitä eroja, huoltoriitoja, lasten psyykkistä oireilua, koulunkäyntivaikeuksia, hoitoon pääsyn vaikeuksia. Pitkittyneitä toimeentulovaikeuksia, vuokranmaksuongelmia, ulosottoa ja maksuvaikeuksia, häätöjä…

Tunnistat jokaisen lapsen kohdalla omien tietojesi ja myös osaamisesi rajallisuuden. Neuropsykiatriset oireet, traumatisoituminen, moninaisia lasten ja ja perheiden palveluja ja erilaisia viranomaisprosesseja koskeva lainsäädäntö, tieto tarjolla olevista palveluista, ymmärrys eri kulttuureista, perhe- ja lähisuhdeväkivallan dynamiikasta…Kaikesta olisi sosiaalityöntekijänä tiedettävä ainakin vähän. Muita ammattilaisia tarvittaisiin usein tiiviisti tueksi ja avuksi työhön.

Viikot kuluvat.  Uusia lankakeriä kierii selviteltäviksesi.

Alat tehdä  karkeita laskelmia. Löytyisikö jokin tapa saada aika riittämään.

Viikkotyöaika on 37,5 tuntia. Kun tämän kertoo neljällä,  on siinä kuukauden työtunnit, 150 tuntia. Kun asiakkaana on 45 lasta, jää työaikaa hieman yli 3 tuntia yhtä lasta kohden kuukaudessa.

Otat huomioon kirjaamiset, palaverit, matkat ja muun ajan, jota et voi käyttää suoraan asiakkaidesi kanssa.  Esimerkiksi kirjaaminen. Siihen menee noin viidennes työajasta.  Jäljelle jää 30 tuntia viikossa, 120 tuntia kuussa. Tarkistat laskelmaasi: kirjaamisten jälkeen sinulla onkin noin kaksi ja puoli tuntia kuukaudessa yhtä lasta kohti.

Yllättäen kahden asiakaslistallasi olleen sisaruksen tilanne kriisiytyy. Joudut sijoittamaan  heidät kiireellisesti. Sijoituksen aikana selviää, että on ryhdyttävä valmistelemaan huostaanottoa. Vähennät  laskelmastasi kolmen työpäivän tunnit. Aikasi muille asiakaslapsille vähenee entisestään.

Mahdottomalta tuntuvan tilanteen edessä yrität jäsentää, miten tekisit työtäsi jos voisit tehdä niinkuin haluat. Hahmottelet peruskaavan asiakassuhteiden aloitusvaiheeseen:

  • tapaisit uusia asiakaslapsia  ja -nuoria useamman kerran asiakkuuden alkuviikkoina. Näin pääsisit tutustumaan heihin henkilökohtaisesti. Rakentaisit luottamusta. Yrittäisit saada selville, miten lapset ja nuoret ihan oikeasti kokevat elämänsä eri puolet.

 

  • perehtyisit jokaisen lapsen asiakastietoihin ajatuksella. Luettavaa on useammista lapsista useita kymmeniä sivua. Historiatieto olisi tärkeää ottaa haltuun. Asiakastietojärjestelmä ei kuitenkaan ole kovin joustavakäyttöinen. Tähänkin kuluisi aikaa.

 

  • tapaisit lapsen vanhempia ensin tutustuaksesi, sitten työskentelysuhteen luomiseksi. Parasta olisi olla yhteydessä vanhempiin mahdollisimman pian kun kerran olet perheen uusi sosiaalityöntekijä. Olisi hyvä päästä sopimaan kotikäynnistä. Vanhempiakin olisi tärkeää tavata useampaan kertaan alussa, jotta yhteistyölle rakentuu pohja.

 

  • pohtisit asiakaslasten ja perheiden tilanteita  toistamiseen työtovereidesi kanssa. Yrittäisit pohtia tilanteita monelta kantilta ja rakentaa ymmärrystä siitä, mistä pohjimmiltaan on kyse, mihin kannattaisi tarttua ensin ja millä tavalla.

 

  • asiakassuunnitelmakin pitäisi tehdä tai ainakin päivittää

 

  • kartoittaisit lapsen verkoston. Selvittäisit, keitä kaikkia verkostossa, myös epävirallisessa. Kävisit perheen kanssa läpi, millaista tukea lapsi ja vanhemmat mistäkin saavat. Kyselisit vanhemmilta, mitä mieltä he ovat viranomaisverkoston yhteistyötä ja mitä he siltä toivovat. Tekisit yhdessä perheen kanssa suunnitelmaa, miten verkosto saataisiin toimimaan yhdessä. Kutsuisit verkoston koolle.

Mietit, että jos voisit työskennellä jotenkin tuohon tyyliin, niin ehkä sillä olisi merkitystä lapsille ja perheille. Mutta tajuat, ettei kaksi tuntia yhdelle lapselle kuukaudessa riitä tuollaiseen.   Ymmärrät, että sinulla ei tosiasiassa ole mahdollisuuksia tehdä työtä siten kuin haluaisit.

 

Mietit omaa vastuutasi. Jos jokin menee pieleen, sinä olet ensimmäinen, jonka toiminta otetaan tarkasteluun. Pidät työstäsi. Haluaisit kehittyä siinä. Haluaisit kulkea lasten ja perheiden rinnalla. Haluaisit oikeasti olla avuksi. Joudut kuitenkin miettimään,  kuinka kauan jaksat kantaa virkaan kuuluvaa vastuutasi näissä oloissa.

***

Tämä teksti on kuvitteellinen , mutta monien työntekijöiden kokemukseen perustuva kuvaus lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävästä tilanteessa, jossa työtä on liikaa.  Se on yritys konkretisoida  sitä,  miksi  lastensuojelun paikoin mahdottomiin työoloihin ja ylikuormitukseen pitäisi puuttua kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla mukaan lukien sitova asiakasmitoitus.

Yhtään lasta tai nuorta ei ole varaa menettää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *